Myös läheiset käsittelevät suhdettaan juuri löydettyyn MS-tautiin. Omat mielikuvat, tunteet ja sokki vievät osaa läheistä aluksi, ja lujaa. Sairastuneen uuteen tilanteeseen sopeutuminen ottaa oman aikansa.
Monen läheisen päässä jyskyttää sokkivaiheessa esimerkiksi ajatus, että on oltava järkkymätön kuin kallio. Nyt jos koskaan läheistä tarvitaan sairastuneen tukena. Helposti käy niin, että oma elämä ja tunteet sysätään syrjään. Auttamisen halu sekoittuu pelkoihin ja nopeisiin toimintaspurtteihin sairastuneen vuoksi.
Kriisin hetkellä läheinen takertuu helposti yksittäisiin sanoihin, käpertyy auttamismoodiin ja kompastelee ennakkoluuloihinsa. Monelle on vaikea ottaa riittävästi tilaa ja etäisyyttä itselleen. Saada selvyyttä MS-tautiajatuksiin, tunteisiin, käyttäytymiseensä ja niiden sekamelskaan mielessään. Silloin mieli ei ota rauhoittuakseen, ja valvotut yöt ja kyyneleet voivat kuulua kuvaan.
Joskus muilta unohtuu, että sairastuminen on elämänmuutos ja kriisin paikka myös läheiselle, mutta ylimääräisellä twistillä. Hän ei voi mitenkään tietää, mitä sairastavan mielessä, elämässä ja sairastamisessa hetki hetkeltä tapahtuu. Miten siis tukea sairastunutta oikein, kun ei voi kulkea tämän saappaissa? Ja millaista on oikeanlainen tuki ja auttaminen? On lohduttavaa ymmärtää, ettei MS-tautiin sairastunut tiedä aina itsekkään, millaista tukea hän milloinkin läheiseltään kaipaisi.
Läheiselle ei ole olemassa valmista kaavaa, miten reagoida ja millaisessa toimintavalmiudessa MS-taudin diagnoosista kuultuaan pitäisi kyetä elämään. Siksi kriisistä selviäminen on myös kahden kauppa MS-tautiin sairastuneen kanssa. Lamaantuneiden hetkien tarkoitus on antaa lisää aikaa merkityksellisten, välillä epämieluistenkin, asioiden hyväksymiseen. Stressaamisesta tai syyllisten etsimisestä ei ole hyötyä, vaikka ne ovat varsin tavallisia kokemuksia.
MS-taudista murehtimisen vastalääkkeenä toimivat monet arkiset kikat. Esimerkiksi rentoutuminen ja rentoutumisharjoitukset, luonto, liikunta, kirjoittaminen ja tutkittuun tietoon perustuvien verkkosivujen selaaminen. Ja siihen uskominen, että elämä kantaa.
Sokissa tuntuu helposti, ettei selviä tilanteesta koskaan. Jatkuva MS-tautiin sairastuneen tukeminen ei johda siihenkään, että läheinen voisi kaikkensa antamalla parantaa pitkäaikaisen sairauden. Riittää, että on jaksamisensa mukaan läsnä ja apuna vaikkapa arkisten asioiden hoitamisessa. Keskustelee, kuuntelee ja pyrkii ymmärtämään sairastunutta ja itseään. On hyvä muistaa, että myös läheisellä on oikeus tukeen ja apuun. Sitä kannattaa hakea, pyytää ja ottaa tarjottaessa vastaan.
Läheinen ei ole yksin tunteiden ja kokemustensa kanssa, vaikka siltä voi lohduttomimpina hetkinä tuntua. Maailmasta löytyy ihmisiä, joille ei tarvitse selittää kaikkea kokemaansa juurta jaksaen. He ovat läpikäyneet samankaltaisia asioita ja vaiheita elämässään. Siksi vertaiset osaavat olla aidosti läsnä ja kuunnella. Myös MS-hoitajat ovat läheiselle kullanarvoisia. Hoitajilta saa muun muassa tärkeää tietoa MS-taudista, vinkkejä sairauden hoitovaihtoehdoista ja läheisille suunnatusta tuesta.
Tärkeintä on muistaa, että sokki- ja kriisivaihe eivät kestä ikuisesti. Myrskyn silmästä auttaa pois yhden eteen tulevan asian selvittäminen kerrallaan. Eteneminen pikku hiljaa kohti tasapainoisempaa arkea. Se on sairastuneen lisäksi itsestä huolta pitämistä, eikä sellaisella rakkaudella ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa.
Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla.
Comments