Ehkä yksi vaietuimmista teemoista pysyvästi sairaiden elämässä on taloudellinen tilanne. MS-tauti on koko elämän mittainen sairaus, joka oirehtii jokaisella sairastavalla eri tavoin. Siksi diagnoosin saatuaan ei tarvitse pelätä sitä, että pian saattaa joutua taloudelliseen ahdinkoon. Joku jaksaa työelämässä aivan hyvin. Toinen jää aika nopeasti sairaseläkkeelle. Silti, mielestäni tämä aihe ansaitsee edes tämän yhden blogitekstin.
Olen itse tehnyt aina työtä matalapalkkaisella alalla. Kuitenkaan elämästäni ei ole koskaan puuttunut mitään. On ollut katto pään päällä, ehjät vaatteet ja kengät, ruokaa ja mahdollisuus harrastaa. Rahat ovat riittäneet myös laskujen maksuun.
Sairastumisen jälkeen olen joutunut olemaan useamman kerran pitkällä sairauslomalla ja viimeisen, pisimmän aikana tipahdin jo Kelan sairauspäivärahalle. Onneksi jotain oli säästössä ja siinä kohtaa ihan selvisin, kunnes taas palasin töihin ja palkka alkoi juosta normaalin kokoisena.
Taloudellisista syistä oli pakko palata töihin, vaikkei terveys olisi sitä ehkä vielä sallinut.
Pitkien sairaslomien aikana on ollut pakko pohtia, miten jaksan. Selviänkö nykyisessä työssäni vanhuuseläkeikään asti, vai täytyykö tapahtua muutoksia? Sairaslomien kautta sairaseläkkeelle jääminen ei tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta. Niinpä itse päädyin vaihtoehtoon, että yritän jaksaa opiskella itselleni kevyemmän ammatin. Siten voisin olla työelämässä ja ylläpitää sellaista taloudellista statusta, joka on itselle tärkeää.
Rahapuhe on tabu. Siitä ei oikein ole kiva eikä hyväksyttävää puhua. Se tupsahtaa välillä puheisiin MS-tautia sairastavien keskuudessa. Pohditaan, miksi roikutaan työelämässä, vaikka se ei sopisikaan taudin kuvaan.
Joku haluaa käydä ulkomailla aika ajoin. Toinen haluaa pitää auton, jotta liikkuminen olisi helpompaa. Jollekin kummallakaan näistä ei ole painoarvoa, mutta on terveinä vuosinaan ostanut asunnon. Muutakin lainaa on kertynyt niin paljon, ettei voi jättäytyä sairastamaan maksuista selvitäkseen.
Häpesin omaa tilannettani pitkään.
Nyt olen tuon häpeän kanssa kuitenkin jo niin voiton puolella, että pystyn avoimesti kertomaan omasta tilanteestani. Toivon, että tämä voi tuoda jollekin vertaistukea tai rohkaisee tarttumaan pieneenkin apuun kiinni.
Kun säästöt ja lainojen lyhennysvapaat on käytetty, mutta sairasloman tai muutoksen tarve pysyy eikä palkka juokse, on tärkeää rohkaistua pyytämään apua. Itse aikuisopintotuella ja yh-äitinä olen tällä hetkellä hyvin tiukoilla. Jokainen sentti tilillä tulee käytettyä ja jokaisen sentin käyttökohde on pohdittava tarkkaan.
Seuraavaksi tulee lista keinoja, joiden avulla itse huomaan selviäväni:
Suoratoistopalvelut määrättömän pituiselle tauolle.
Osamaksut ja luottokortin viuhuttaminen – kielletty!
Kaupat ovat auki myöhään ja viimeisellä tunnilla useat marketit myyvät päivämääriltään vanhentuvia tuotteita isoilla alennusprosenteilla. Monien tuotteiden parasta ennen -päivämäärän voi huoletta unohtaa. Haistelemalla ja maistelemalla huomaa parhaiten, onko tuote vanhaa vai ei. Viimeinen käyttöpäivä -tuotteita voi pakastaa ja sieltä sitten tuoreena sulattaa ja valmistaa.
Facebookin roskalavat ja kaikki erilaiset kirpputorit… Kun vaan olen oman ylpeän nokkani laskenut, olen saanut roskalavoilta monta tärkeää asiaa kodin sisustamiseen! Kirjahylly 0 €, ruokapöytä 5 €, ruokapöydän ympärille tuolit 0 €, koulupöytä 20 €, astioita 0-3 €/kpl ja niin edelleen.
Laskuille on mahdollista saada eräpäivän siirron, joskus maksua voi jakaa eriin. Kannattaa olla rohkeasti yhteydessä laskuttajaan tai velkojaan.
Kelan asumistuki.
Kelan toimeentulotuki on työläs haettava, varsinkin ensimmäisellä kerralla. Mutta senkin mahdollisuus kannattaa jaksaa kärsivällisesti selvittää. Kärsivällisesti. Jos Kelan tukeen ei lakisääteisesti ole oikeutta, voi hakea täydentävää toimeentulotukea sosiaalitoimesta.
Jos nämä tuet eivät riitä tai kumpaankaan ei ole oikeutta ja siltikin tilanne vaatisi apua, on vielä monta reittiä tuen saamiseen. Mm. SPR, Hope, vapaakirkot ja seurakuntien diakoniatyö antavat myös harkinnanvaraista tukea. Diakoniatyöntekijöiden antama apu ja tuki on paljon muutakin kuin taloudellista.
Eri puolilla Suomea toimii erilaisia ruoka-apua antavia järjestöjä. Ne jakavat kauppojen ylijäämäruokia ilmaiseksi. Kannattaa selvittää oman paikkakunnan ruokien jakopaikka. Tässäkin sen oman nokan laskeminen ja jonoon lähteminen on se isoin kynnys. Kun sen yli pääsee, avun saaminen tuntuu lahjalta!
Keskusteluapu. En voi väheksyä sitä, miten tärkeää on vertaistuki ja se, että on paikkoja, joissa puhua taloudellisestakin hädästään leimautumatta yhteiskunnan ja muiden tuista hyötyilijäksi. Joskus elämäntilanteet ovat sellaisia, että vaikka kuinka yrittää, taloudellisille huolille ei löydy muuta keinoa kuin avun pyytäminen.
Päivi
Comments