Monet muistavat Nukkumatin, joka illan tullen heittää unihiekkaa. Lapset kokoontuivat TV2:n Iltasatu- ohjelman äärelle, ja monelle Nukkumatti on ollut 1980- luvulla tärkeä päivittäinen iltarituaali. Pienoisen jännityksen jokaiselle päivälle toi tietämättömyys, että millähän kulkuneuvolla Nukkumatti saapuu. Monissa perheissä Nukkumatti ei kuitenkaan saavu, ja nukkumiseen liittyvät vaikeudet ja erilaiset unihäiriöt saattavat olla hyvinkin yleisiä pikkulapsiperheen arjessa. Vanhemmat tasapainoilevat unenpuutteen haasteista ja monen perheen arki on hyvin repaleista ja hektistä. Perheiden arjesta saattaa puuttua rauhoittavat, tutut ja turvalliset rutiinit.
Onneksi suurin osa lasten univaikeuksista on lieviä ja niitä pystytään ratkomaan pienillä muutoksilla. Iltoja on hyvä rauhoittaa ja löytää päiviin toistuvia rutiineja. Monien lasten on vaikea hahmottaa tarkkaa aikaa, joten ennakointi on hyvä aloittaa ajoissa riitojen välttämiseksi. Perheneuvolassa työskennellessäni monien perheiden kohdalla hampaita kiristeltiin kello viiden aikoihin, jolloin kaikki saapuivat nälkäisinä kotiin työpäivien ja koulupäivien jälkeen. Monesti pieni palautumishetki oman ajan merkeissä työpäivän jälkeen saattoi olla ratkaiseva asia sen osalta, siirtyykö työstressi perheenjäseniin vai ei. Monille tämä pieni hetki toteutui esimerkiksi taittamalla työmatkoja kävellen tai polkupyörällä.
Monet vanhemmat ottavat paineita lasten aktivoimisesta ja erilaisista harrastustoiminnoista. Yhä nuorempia lapsia kuskataan päiväkoti- ja koulupäivien jälkeen erilaisten harrastustoimintojen pariin. Lapset saattavat ilmaista tarpeitaan ja kertoa vanhemmilleen, etteivät jonain päivänä jaksa lähteä treenaamaan tai puuhakerhoihin. Monesti lapsia patistetaan treeneihin kausimaksuista muistuttelemalla. Myös koulun osalta monet kokevat paineita. Lapsilta ja nuorilta edellytetään yhä enemmän muutoksen sietoa ja kykyä omaksua laajempia kokonaisuuksia. Osa lapsista toki pitää harrastuksistaan ja kaipaa arkeensa säännöllistä liikuntaa, mutta rauhoittumiselle ja palautumiselle on tärkeää myös jättää aikaa. Meidän vanhempien tehtävä on opettaa lapsille rajaamisen taitoja. Joskus on hyvä sanoittaa, ettei kaikkeen tarvitse pystyä.
Vastaanotollani kohtaan paljon lukioikäisiä nuoria, jotka elävät valtavien suorituspaineiden keskellä. Erilaiset ahdistus- ja masennusoireet ovat yleisiä, ja syömisongelmiltakaan ei valitettavasti vältytä. Monilla on korkeita vaatimuksia itseään kohtaan, mitkä on opittu kotoa vanhempia seuraamalla. Monet tuovat esille, etteivät vanhemmat ole välttämättä varsinaisesti vaatineet hyviä suorituksia. Vanhemmat osaavat olla myös positiivisia ja kannustavia, mutta suorituskeskeisyys paistaa asenteista kuitenkin läpi. Vanhemmat saattavat kauhistella kotona makaavaa naapurin poikaa tai työtöntä naapurin Pirjoa. Näistä kommenteista lapset oppivat arvoista ja asenteista. Monet näistä nuorista toivoisivat vanhemmiltaan tukea ja sitä, että heidät nähtäisiin omana itsenään. Monesti vanhempien olisi hyvä lähteä liikkeelle omasta itsestä ja omien vaatimusten arvioimisesta.
Monet näistä nuorista kaipaavat sitä ihan tavallista arkea. Sitä ettei kaiken keskustelun keskiössä ole harrastukset, koulusuoritukset tai jatko-opintojen suunnittelu. Eräs nuori toivoisi, että voisi viettää vanhempiensa kanssa iltaa ruokapöytään kokoontuen, ilman ylimääräisiä viihdykkeitä ja sosiaalista mediaa. Kohtaamista, välittämistä ja yhdessä oloa. ” Ois kiva, kun joku kysyis, että mitä kuuluu? ” Sitä ihan tavallista arkea, jolloin syödään keittoa ja jälkkäriksi pannukakkua, ihan niin kuin lapsena.
Milloin sinä olet viettänyt sitä ihanan tavallista arkea läheistesi kanssa?
Ihanaa syksyä kaikille!
Terkuin Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden ihanan nuoren aikuisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.
Comments