Olen kirjoittanut Elämässä-blogia vakituisesti tammikuusta 2019. Nyt, vuoden 2021 joulukuun blogiteksti tulee olemaan minulle viimeinen vakituisena bloggaajana. Kun minua pyydettiin mukaan kirjoittamaan blogia, mietin monta kertaa ”osaanko”, ”uskallanko”? Blogin kirjoittaminen on ollut myös matka itseeni. Se on antanut minulle valtavan paljon. Olen tavannut uusia ihmisiä, ystävystynyt heidän kanssaan, oppinut MS-taudista, oppinut paremmaksi kirjoittajaksi. Olen kiitollinen siitä, että olen voinut tekstieni kautta tuoda näkymättömiä oireita näkyvämmäksi, vaiettuja vaivoja kuuluvammaksi. Olen ylpeä siitä, että uskallan olla teksteissäni rohkea ja suora, tämän kahden vuoden kokemuksen jälkeen vielä rohkeampi ja suorempi.
Viimeisen kirjoitukseni kunniaksi halusin valita omista teksteistäni viisi suosikkiani.
1. Noloa vai normaalia?
Blogitekstissä käsitellään enimmäkseen vessanoloutta. Miten on etenkin suomalaisille vaikea aihe ottaa puheeksi. Puhumattakaan, jos sairauden oireet liittyvät virtsaamiseen tai suolentoimintaan.
2. Kohtaamisia
Teksti kertoo työpäivästäni, kaikista kohtaamisista mitä yksi työpäivä voi pitää sisällään. Pohdiskelen myös potilaan kohtaamista, miten ollaan ihminen ihmiselle, vaikeissakin hetkissä ja tilanteissa.
3. Sattuuko se? (linkki)
Tässä postauksessa paneudun toistokatetrointiin, mitä niin monet MS-tautia sairastavat voivat säännöllisesti tai väliaikaisesti tekemään. Tekstin tavoitteena on kannustaa sen tekemiseen, koska toistokatetroinnilla on enemmän hyötyjä kuin haittoja, jos lääkäri on kehottanut sitä tekemään.
4. Joulunakin voi jumpata- ainakin lantionpohjaa
Lantionpohjan lihaksiston terveys on erittäin tärkeää kaikille meistä ja siksi nostan tämän tekstin top vitoseen. Muista tänäkin jouluna jumpata lantionpohjaa.
5. Mitä tapahtuu päivystyksessä?
Olin juuri aloittanut nykyisessä työssäni päivystysosastolla ja halusin avata päivystystoimintaa myös hoitotyön näkökulmasta. Teksti ei ole vieläkään vanhentunut.
Lupasin teille viis suosikkiani, mutta pakko mainita vielä kuudes. Se on melko lähiaikoina kirjoittamani teksti, puhutaan seksistä. Se valikoitui suosikkien joukkoon, koska seksistä ei koskaan voi puhua liikaa.
Kiitän nöyrästi kaikkia, ketkä ovat lukeneet blogitekstejäni. Kiitän Suomen MS-hoitajia mahdollisuudesta toimia vakituisena bloggaajana. Kiitän bloggaajakollegoja Jania ja kaimaani Heidiä, pitäkää lippu korkealla. Ja viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, kiitän Minnaa (Salakaria). Kiitos, kun luotit ja luotat.
Kaikille MS-taudin kanssa eläville toivotan elämänvoimaa, tässä elämässä.
Heidi A.
Comments