Mitä sinä toivot juuri alkaneelta kesältä? Onko toivelistasi pitkä ja täyteläinen vai lyhyt ja kepeä kuin lämmin kesätuuli?
Suomen talvi on aivan mahdottoman pimeä ja raskas. Ehkä siksi moni meistä haluaa viettää tämän valoisan ja lämpimän kauden sata lasissa alusta loppuun, ettei yksikään hetki menisi hukkaan. Usein asetammekin kesälle, pisimmälle työikäisen lomakaudelle, valtavan paljon tavoitteita ja painolastia.
Kesän ensiviikkojen tapaamisiin kuuluu kysymys: ”Onko sulla lomasuunnitelmia?”
On ihana tavata ystäviä ja sukulaisia, tehdä matkaa kotimaassa tai maailmalla, kiertää luontoa ja nähtävyyksiä, nauttia levosta ja rauhasta, hyvästä ruuasta ja kylmistä juomista.
MS-tauti muutti monen muun asian ohessa tapaani suhtautua aikaan. Siinä missä aiemmin tein työpäivät, viikot ja kuukaudet hullun lailla hommia jääden ansaitusti lomalle lopen uupuneena, pyrin nykyisin tasoittamaan arkea. Päivissä, viikoissa ja kuukausissa on oltava sopivassa suhteessa työtä ja lepoa.
Ajattelen jotenkin niin, ettei ole oikein elää arkea itsensä uuvuttamalla, koko ajan lomia odotellen. Eikä ole oikein sitten sillekin tulevalle loma-ajalle rustata uuvuttavan pitkää tavoiteltavien asioiden listaa. Stressaantua jo loman ajatuksesta.
Tiedostan, että elän nykyisin jollain tavalla keskellä ”yhden ihmisen mielenosoitusta”.
Pyrin taistelemaan vallalla olevaa kiirettä ja tehokkuutta vastaan. Koen, että en kuulu enää siihen muottiin, johon minut valettiin. Olinhan aiemmin rakentanut identiteettini hyvin pitkälle työn ja tehokkuuden ympärille. Se muotti hajosi pirstaleiksi MS-tautidiagnoosin myötä tammikuussa 2018. Vieläkin kokoan itseäni niistä sirpaleista kasaan. Ajatella, miten pitkä se tie voikaan olla!
Lomasuunnitelmia koskevaan kysymykseen olen opetellut vastaamaan: ”Ei mulla ole mitään lomasuunnitelmia.” Haluan nauttia hetkestä. Tehdä asioita, jotka kulloinkin tuntuvat hyvältä. En haluaisi sitoa itseäni ja perhettäni yhteenkään kalenterimerkintään. Miksi?
Kesän lämpö ja kuumuus on MS-taudille erittäin rankkaa aikaa. Se korostaa oireita. Omalla kohdallani kokonaisvaltainen, fyysinen ja kognitiivinen fatiikki ovat voimakkaimmillaan hellepäivinä. Lämmön lisäksi uuvuttavat ihmismassat ja seurustelu, liikenteessä vallitseva kiire ja melu.
On vaikea tietää, jaksanko huomenna mitään. On vaikea ennustaa, miten päivä kuumassa huvipuistossa tai metsäretkellä sujuu. On vaikea etukäteen osata huomioida kaikkea sitä, mitä tapahtumissa ja kekkereillä tulee eteen. Moni ihanaakin ihanampi sukujuhla on juuri kesällä. Välillä tuntuu, että olisi helpompi jäädä juhlista ja kutsuilta pois kuin olla läsnä poissaolevana ja iltaa kohti sekavana kuin juopunut.
Siksi tämän kesän toivelistaltani löytyy:
Uidaan.
Ollaan sopivasti auringossa.
Kuljetaan paljain jaloin.
Annetaan tuulen sekoittaa tukkaa.
Syödään mansikoita, kirsikoita ja jätskiä.
Ihastellaan kukkia ja perhosia.
Nautitaan kesäiltojen ihanuudesta.
Ihanaa kesää sinulle! Kerätään hyviä hetkiä talteen. Sitten on talvella muistoja, millä herkutella!
Päivi Kemell sairastaa MS-tautia. Hän on diakoniatyöntekijä, työnohjaaja, sielunhoitaja, podcast-tuottaja ja bloggaaja sekä henkisen hyvinvoinnin asiantuntija. Päivi kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen peräänkuuluttaa ihmisten omia voimavaroja, ja hän etsii elämän epäkohtiin ratkaisuja kokonaisvaltaisesta itsensä kuulemisesta. Rohkean avoimilla teksteillään ja esimerkillään Päivi pyrkii koskettamaan lukijaa niin, että esimerkiksi sairauteen liittyvät tabut karisisivat ja uskaltaisimme kaikki enemmän.
Comments