Olen pienestä pitäen ollut jouluihminen. Perheessämme on ollut monenlaisia jouluperinteitä, joista osan olen halunnut säilyttää myös omien lasten kanssa. Joulu rakentuu yhdessä olosta ja ihanista joulun tuoksuista. Olemme pitkään halunneet hiljentyä viettämään joulua oman perheemme kesken. Tämä on selvästi vähentänyt kiireen tuntua. Vaikka joulu onkin ihanaa aikaa voivat tunnelmat monessa kodissa olla hyvin vaihtelevat, jos joku perheenjäsenistä sairastaa tai kärsii kovista kivuista.
Osa yrittää sinnitellä kipujen kanssa ja pitää kiinni jouluperinteistä hammasta purren. Joulukuusi on haettava omasta metsästä, koska niin on aina tehty. Läheiset yrittävät tarjota apua ja ehdottaa lepoa, mutta ehdotukset saattavat kantautua kuuroille korville. Kuusen haun jälkeen pihalta kuuluu ähinää ja puhinaa. Ulkovarastosta on vaikea hakea lumikolaa, koska se on ”piilotettu” taaimmaiseen nurkkaukseen.
Lapsenlapset saattavat tulla mukaan kolaamaan pihaan ja hetkessä kiireen tuntu katoaa ja tilanne muuttuu leikkisäksi yhdessä oloksi. Pihalle alkaa muotoutua toinen toistaan kauniimpia jouluteoksia. Piha-aitaa kaunistaa Ukin virittämät jouluvalot, jotka on asennettu samalla tavalla vuosi toisensa jälkeen.
Sisällä tuoksuu itsetehdyt jouluherkut. Kivuista tai huonosta olosta huolimatta monelle on tärkeää saada valmistaa kaikki alusta alkaen itse, koska niin on aina tehty. Jos joku perheenjäsenistä yrittää ehdottaa kaupan valmiita jouluruokia, saattaa tässä olla hyvät ainekset perheriidalle. Läheiset yrittävät ymmärtää ja pitää omat tunteensa kurissa joulurauhan säilyttämiseksi. Moni saattaa miettiä mielessään, että haluaisi olla jossakin aivan muualla.
Kipujen hoidon näkökulmasta läheisten kanssa vietetty aika ja pieni puuhastelu tekevät usein hyvää. Huomion siirtäminen kivusta tekemiseen on monelle keskeinen kivunhallintakeino. On tärkeää kuunnella kehoa ja itseään ja tehdä myös kehoa rentouttavia liikkeitä. Liiallinen paikallaanolo vie helposti huomion kipuihin ja lisää toivottomuutta. Joskus kuntouttamisesta saattaa tulla myös liiallista suorittamista, jolloin saatetaan tehdä yli kehon sietorajan. Liike on lääke sopivasti tehden ja rentoutuen.
Joskus on myös hyvä tarkastella omia rutiineja ja näin jouluna myös jouluperinteitä. Tänä jouluna kävimme omassa kodissamme keskustelua jouluaaton perinteistä, kun toinen teineistämme lähti tekemään ehdotuksia perinteiksi muodostuneisiin rytmeihin. Minulta kysyttiin, miksei kinkkua voi syödä aamupalalla? Miksi lahjat avataan vasta illalla?
Niin miksi? Vastaukset kysymyksiin tuli kuin apteekin hyllyltä. Vai olisikohan vastaus sittenkin, koska niin on aina tehty. Huomasin myös miettiväni, että teinillä vaan on kiire saada lahjat ja häipyä omaan huoneeseensa. Olin ärtynyt. Hetken asiaa pohdittuamme, päätimme tehdä tänä jouluna monet asiat toisella tapaa. Loppujen lopuksi muutokset olivat toimivia. Teinit viihtyivät koko illan ja jouluaatosta tuli monella tavalla onnistunut. Ehkäpä ensi vuonna tilaamme joulukuusen postimyynnistä ja vaihtelemme kuusen valojen väriä mielemme mukaan kaukosäädintä käyttäen. Ken tietää. Se mikä on varmaa, aito yhdessä olo on loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä.
Joulu kipujen keskellä saattaa olla erilainen. Kipu herkistää aisteja. Halaus, läheisen ymmärtävä asenne ja kiireettömyys on tärkeää. Pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne.
Ihanaa joulun aikaa kaikille!
Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.
Comments