Olen palannut takaisin työelämään. MS-taudin pahenemisvaiheen aikana alkaneet oireet ovat hellittäneet joko kokonaan tai ainakin leivittyneet niin paljon, että virkatyöni tekeminen onnistuu taas osasairauspäivärahan turvin kolmipäiväisellä työviikolla.
Tasapainovaikeudet eivät estä minua tekemästä työtä, vaikka vaikeuttavatkin liikkumista. Väsymys ja voimattomuus ovat asioita, joiden vuoksi työskentelen osa-aikaisesti. Muistikatkokset ja hähmäinen ajatuksenjuoksu onneksi jäivät pahenemisvaiheen taakse ja aivotoiminta tuntuu palanneen normaaliksi.
Pahenemisvaiheen keskellä tapahtui jotain, minkä haluan jakaa varoittavana esimerkkinä sekä teille MS-hoitajille että vertaisilleni, vaikka häpeänkin tapahtunutta ihan hirveästi.
Omasta mielestäni olen kutakuinkin tervejärkinen ihminen, enkä tässä normaalissa mielentilassa ymmärrä, miten lähes lankesin huijarin nalkkiin. Koen kuitenkin olleeni niin kovin avuton, järki kadoksissa tai vähintäänkin kohmeessa, että ihan tunnen silloista itseäni kohtaan myötätuntoa.
Yritin niin kovasti tsempata ja pysyä työssä kiinni, vaikka fyysinen tasapaino oli aivan olematon ja koko pääkoppani tuntui olevan täysin sekaisin. En, saakeli vieköön olisi halunnut luovuttaa! Rollaattorin saatuani ajattelin pystyväni sen avulla kulkemaan ja käymään normaalisti töissä. Kulkeminen onnistuikin, mutta aivotoiminta sakkasi.
Muistan, että viimeisinä työpäivinä ennen syksyn pitkää sairaslomaani eräs asiakas ihmetteli, miksi liikuin yhtäkkiä rollaattorin kanssa. Muistan kertoneeni hänelle avoimesti MS-taudistani ja päällä olevasta pahenemisvaiheesta. Tilanne sattui avoimessa tilassa ja paikalla oli muitakin ihmisiä. En jaksanut siinä kohtaa ajatella, kuinka moni ja ketkä kuulivat, mitä kerroin, koska minulla ei ole tarvetta salata sairastamistani.
Muutama päivä myöhemmin totesin pakon edessä, etten ole työkykyinen. Tapasin työterveyslääkäriä, joka määräsi pitkän sairasloman. Saman päivän iltana sain Messengerin kautta tuossa aiemmin mainitsemassani työtilanteessa olleelta vapaaehtoistyöntekijältä ja Facebook-kaveriltani viestin: ”Hei, miten voit tänään?” Kysymys tuntui jotenkin mieltä lämmittävältä ja vastasin jääneeni sairaslomalle ja että tapaamme, kun palaan töihin.
Henkilö vastasi tietävänsä apurahasta, jolla voidaan auttaa minun kaltaisiani sairastuneita. Hän kertoi saaneensa kyseistä rahaa itsekin ja arveli, että minäkin voisin saada, jos hän suosittelee minua. Sain linkin, jonka kautta ”agenttiin” saa yhteyden.
Klikkailin ja luin viestejä ihmeissäni. Hehkutin vuoden päästä täysi-ikäistyvälle pojalleni, että nyt me saamme apua! Minulle luvattiin käteisenä sata tuhatta dollaria, tänä iltana. Mutta minun piti ensin toimittaa lahjoittajalle Apple-lahjakortti hänen antamallaan summalla, mitä pikemmin, sen parempi.
Kello oli jo lähempänä puolta yötä, enkä voinut jättää lapsiani ja lähteä yön selkään lahjakortin hakuun. Kerroin palaavani asiaan huomenna.
Luojan kiitos, en voinut toimia heti. Luoja kiitos, lapseni on täysijärkinen! Hän pakotti minut estämään sekä tuon Facebook-kaverin että agentin. Tottelin. Rauhoituin. Onneksi.
Aamulla ihmettelin, mitä illalla olikaan tapahtunut. Miten voi olla mahdollista, että olin ottanut agentin puheet tosissaan? Luin kaikki illan viestit uudelleen. Ne olivat erittäin huonoa suomea, google-kääntäjän tekstiä.
Viestit lähettäneellä Facebook-kaverillani ei ollut profiilikuvaa, vaikka todellisella Fb-kaverillani onkin. Googlailin agenttia ja tuota projektia, josta rahat olisi minulle annettu. Uutiset kertoivat, että monet ovat menettäneet heille rahansa…
Kiitos, että olen saanut niin viisaat lapset! Kiitos, että aivojen hähmäisyys on hälvennyt ja pystyn taas ajattelemaan kirkkaasti.
Kunpa jokaisella huijatuksi tulevalla olisi joku, joka pysäyttää hänen etenemisensä! Hädän keskellä, köyhänä ja avuttomana, lankeaa jokaisen auttajan antamaan muruseen. Myötätunto ja tuki tuntuu korvaamattoman arvokkaalta. Tämän tietävät myös huijarit.
Päivi Kemell sairastaa MS-tautia. Hän on diakoniatyöntekijä, työnohjaaja, sielunhoitaja, podcast-tuottaja ja bloggaaja sekä henkisen hyvinvoinnin asiantuntija. Päivi kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen peräänkuuluttaa ihmisten omia voimavaroja, ja hän etsii elämän epäkohtiin ratkaisuja kokonaisvaltaisesta itsensä kuulemisesta. Rohkean avoimilla teksteillään ja esimerkillään Päivi pyrkii koskettamaan lukijaa niin, että esimerkiksi sairauteen liittyvät tabut karisisivat ja uskaltaisimme kaikki enemmän.
Comments