Entä, jos kaikki neurologin ja neurologisen sairaanhoitajan vastaanotot alkaisivat tervetulotoivotuksella? Siis MS-tautia sairastava toivottaisi terveysalan ammattilaisen tervetulleeksi omalle vastaanotolleen. Kontrollikäynnit kun eivät ole ammattilaista, vaan hänen hoitamaansa ihmistä varten.
Terveysalan ammattilaisina puhumme suu vaahdossa korulauseita: tarjoamme kokonaisvaltaista hoitoa, potilas on aina hoidon keskiössä ja tarjoamamme tuki on henkilökohtaista. Entä, jos potilaan prioriteetti onkin vastaanotolla eri, kun olemme ammattilaisina etukäteen ajatelleet? Eikö kannattaisi herkällä korvalla kuunnella heti kärkeen, mitä hänellä on sydämellään, jotta hän voisi sitoutua hoitosuunnitelmaan ja omaan hoitoonsa parhaalla mahdollisella tavalla?
On hyvä muistaa, että vastaanotolle tulevalla on todellisuudessa hänen henkeään uhkaava sairaus. Pelkästään MS-taudin muuttuviin oireisiin liittyy pelkoa, jännitystä, stressiä ja paljon avoimia kysymyksiä. Kyseessähän on varsin ainutlaatuinen sairaus, joten kahta samanlaista MS-tautia sairastavaa ihmistä oireineen ja liitännäissairauksineen ei ole. Siinä mielessä MS-tauti ei ole vain neurologinen, vaan ihmisen koko olemassaoloon ja moniin elämänvalintoihin liittyvä sairaus.
Unohdamme helposti, kuinka jännittäviä vastaanottotilanteet voivat ihmiselle olla. MS-tautia sairastava voi tulla tapaamaan ammattilaista sydän tykyttäen, kämmenet hioten jännityksestä ja huonosti nukutun yön jälkeen. MS-tauti voi häiritä myös havainnointikykyä, asiaan keskittymistä ja muistin toimintaa, vaikka henkilö tulisikin vastaanotolleen reippaasti ja leppoisin mielin.
Miten hoitaja muistaisi edellä mainitun leipätyössään aina ja joka ikisen tapaamisen ajan? Jokainen kohtaaminen ammattilaisen kanssa kun on merkityksellinen. Siitä tulee merkityksetön ja turhauttava, jos vuorovaikutus menee pieleen. Silloin vastaanotto ei palvele hoidettavaa henkilöä ja hänen tarpeitaan. Hoitotyö menee hukkaan.
Seuraavalla kerralla voisi tehdä hoidettavan henkilön kanssa MS-kapinan vastaanotolla. Antaa MS-tautia sairastavan kertoa heti aluksi, mikä hänen elämässään on tärkeää juuri nyt, mistä hän haluaa puhua ja mitä kysyä hoitotyön ammattilaiselta. Siihen käytettäisiin aikaa vaikkapa vastaanottoajan alkupuolisko.
Parasta tietenkin olisi valtakunnallinen tietokanta, johon MS-tautia sairastava voisi reaaliajassa kirjata muistiin itselleen tärkeät asiat vastaanottoaan varten. Ammattilaiset voisivat lukea oiremuutokset, potilaan kokemukset, omahoidon toteutumisen ja hänen elämäntilanteestaan etukäteen. MS-tautia sairastava säästyisi silloin kysymysten sarjatulelta ja ammattilainen säästäisi aikaa.
Mitä enemmän aidolle ja inhimilliselle vuorovaikutukselle jää vastaanotolla tilaa, sen parempi. Diagnoosin saaminen on monelle kova psyykkisen shokin paikka. Erityisesti, koska MS-tauti puhkeaa usein nuoruudessa, jolloin ajan kanssa syntyvä syvä elämänkokemus on vielä ohutta.
Äänenpainot, tauot, rivien välit ja kehonkieli on siis hallittava tarkkaan. Ainakin, jos aikoo saada hoitajana viestinsä vaikuttavalla tavalla läpi hoidettavalle ja hänen läheisilleen. Siinä auttaa, kun menee hoitamansa ihmisen vastaanotolle avoimin mielin.
Lisäksi kannattaa pitää kirkkaasti mielessä, että vastaanottotilanteet on aina täysin räätälöitävä mittatilaushoitotyönä. Niiden tulee olla MS-tautia sairastavan ihmisen itsensä näköisiä ja kokoisia. Muussa tapauksessa tapaamiset voi hoitajan sijasta tehdä robotti tai tekoäly.
Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla.