Ilmassa alkaa olla syksyn tuntua ja alkaa olla se aika vuodesta, jolloin tekee mieli kaivaa kaapista tuikkukynttilöitä. Viime vuonna ostin kotiimme sisustustakan, jollaisille olin aikaisemmin naureskellut. Kotiimme ei ole mahdollisuutta saada oikeaa takkaa, joten oli mietittävä muita ratkaisuja. Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten mukava tuo kapistus on. Takan kokoaminen oli sinällään jo koominen tapahtuma, ja saimme mukavaa lisäpuuhaa synttärijuhlien ohjelmanumeroksi. Tyttäreni halusi välttämättä alkaa koota takkaa juhlien aikana ja aluksi en pitänyt sitä yhtään hyvänä ideana. Tyttärelläni on usein ollut taito vapauttaa ilmapiiriä ja siinä hän onnistui tällä kertaa erittäin hyvin.
Useamman sukupolven voimin hääräsimme takan ympärillä ja vinkkivitosia sateli joka suunnalta. Sukumme vanhimmat isännät ottivat nopeasti tilanteen haltuun ja kokoamista helpottavia työkaluja löytyi totta kai ”remppamiesten” takakontista. Ei meidän työkaluistamme ollut mihinkään. Hameväki väistyi aika nopeasti tieltä ja antoi tilaa osaavammille. Oli mukavaa katsella leikkimielistä kinailua siitä, miten takka pitää oikeaoppisesti koota.
Synttärijuhlat olivat monella tavalla onnistuneet ja oli todella mukavaa viettää aikaa yhdessä. Ehkäpä muihinkin synttäreihin tai juhliin voisi järjestää jotain yhteistä tekemistä.
Samalla huomasin pohtivani myös, sitä että miten monet onnistuvat pysymään yhdessä parisuhteessa vuosikymmenien ajan – poski poskea vasten vuosikymmenienkin jälkeen. Katsoessani sukuni vanhimpia ja heidän suhteitaan, olen huomannut, että heidän suhteissaan on yhdistäviä tekijä.
Vastoinkäymisistä huolimatta heidän välillään huokuu aitoa arvostusta toisen tekemistä kohtaan. Takkaa kootessa miehet saivat kannustavaa palautetta osaamisesta ja ihastelua valmiista tuotoksesta. Keittiön puolella naiset olivat sillä aikaa laittaneet pöydän koreaksi ja maittavista herkuista sateli kehuja. Muistan jo pienenä ihmetelleeni sitä, että sukumme naisten välillä oli aina leikkimielistä kisailua siitä, kuka leipoo parhaimmat pullat tai kenen virkkaustyö on hienoin. Nämä taidot ovat olleet suuressa arvossa. Näin myöhemmin olen ymmärtänyt, että näiden hienojen taitojen avulla sukumme miehet ja naiset ovat tulleet nähdyiksi, ja saaneet arvotusta. Arvostus on parisuhteessa todella tärkeä rakennuspalikka.
Arkinen puuhaaminen yhdessä synnyttää rutiineja ja on yksi tapa näyttää välittämistä. Toiset puhuvat tunteistaan avoimesti, kun taas toisille rakkauden kieli on sanatonta ja välittyy tekojen kautta. Kuunnellessani sukuni vanhimpia olen huomannut, että heidän puheissaan kuuluu sana Me. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyy edelleen monien vuosien jälkeen, ja aikaa vietetään yhdessä. Olen saanut kuunnella kyllästymiseen asti erilaisia kalastustarinoita ja yhteisten reissujen kohokohtia.
Lisäksi olen huomannut, että yhteisen ajan rinnalla on yhtä tärkeää, että jokaisella on myös niitä omia juttuja. Monet lataavat parisuhteeseen liikaa odotuksia ja toivovat kumppanin tekevänsä heidät onnelliseksi. Onnellisessa parisuhteessa kumppanit ymmärtävät, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Erillisyys toisesta auttaa pärjäämään yksin ja sietämään etäisyyttä. Parisuhteessa olisi hyvä keskustella omista odotuksista oman ajan ja yhteisen ajan suhteen. Ristiriitoja syntyy usein siitä, jos odotukset ovat kovin erilaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän omaa tilaa voidakseen hyvin.
Välittämistä on helppo näyttää pienillä asioilla ja kohtaamisilla. Kosketus tai halaus ohimennen keittiöön kuljettaessa. Tai ylipäänsä se katse, jolla toista katsotaan kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kaikkien näiden taitojen rinnalla on tärkeää myös sietää sitä arkista aherrusta ja vastoinkäymisiä. Tyytyväisyys saattaa loppujen lopuksi syntyä siitä, että osaa nauttia pienistä hetkistä ja että sietää tylsyyttä ja tasaisuutta.
Toisesta tulee vuosien saatossa esille niitä ei niin mielekkäitä puolia. Pitkissä suhteissa ihmiset oppivat tekemään kompromisseja. Kompromissien tekeminen edellyttää hyviä kommunikointitaitoja, jolloin kumpikin kykenee ilmaisemaan omia toiveita ja tarpeitaan. Riitely kuuluu ihmissuhteisiin. Erilaisuuden sietäminen on ajoittain vaikeaa ja tekisi mieli niin kovasti muuttaa sitä toista mieleisekseen. Yritykset harvoin tuottavat hedelmää. On tärkeää, että jokainen saa säilyttää oman tyylinsä ja itsensä. On ehkä järkevämpää aloittaa muutostyöt itsestä.
Mieleeni alkaa tulvia monenlaisia kommelluksia ja hauskoja hetkiä sukutarinoihimme liittyen. Ehkä se yksi keskeisimpiä sukumme ihmissuhteisiin liittyviä rakennuspalikoita on yhteinen huumori ja taito hassutella. Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti, ja on hyvä taito osata myös nauraa itselle.
Ihanaa sykyä kaikille!
Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.