Ei sinulle tarvitsisi näitä rivejä kirjoittaa. MS-tautina tunnet sinua kantavan paremmin kuin kukaan muu, ja toisinpäin. Sinun läsnä ollessasi sairastava voi olla keskeneräinen, epäilevä, vahva, tunteva ja heikko. Sinun seurassasi voi olla vain aito oma itsensä. Niin raa´an rehellisiin tilanteisiin jokainen lähelläsi oleva joutuu. Tykkäät olla tekemisissä myös läheisten kanssa, vaikka heidän mielestään olet huonoa seuraa.
Olet sellainen tapaus, johon syntyy viha-rakkaussuhde. Raahaudut mukana elämässä kuin takiainen, vaikka sinuun ei kiinnittäisi mitään huomiota. Olet niin uskollinen, että sinun olemassaoloosi on vain sopeuduttava ja muovauduttava. Se tarkoittaa ajan kanssa monesta asiasta luopumista, mutta myös monen asian saapumista kauttasi niin arkeen kuin juhlaan.
Olet elämään tupsahtaessasi sellainen ilmestys, että sinua jää ihmettelemään suu auki, silmät vetistäen ja välillä melkein pissat housussa. Vaadit kaiken huomion, häviät välillä taka-alalle, petät sopimukset ja sitten on sovittava taas yhteiselosta, mutta olet lopulta aina läsnä. Siksi sinua oppii jollain kummallisella tavalla arvostamaan.
Onko sinua joskus joku joutunut häpeämään? On, ja aivan turhaan. Onko vuoksesi valvottu unettomia öitä? Sitä ei voi kieltää. Onko sinuun väsytty ja turhauduttu monen monta kertaa? Kyllä, ja aivan selkäydintä myöten. Olisiko elämä onnellisempaa ilman sinua? Siihen on vaikea vastata. Onnellisuus kun muodostuu niin monesta pienestä asiasta, kuten kivuttomuudesta, sopivasta hoidosta, hymystä ja huomaavaisuudesta. On kuitenkin myönnettävä, että olet opettavainen kaveri.
Onneksi kukaan ei ole yhtä kuin sairautensa, vaan paljon muuta. Sinulla on siis oma pieni paikkasi sinusta sairastuneen elämässä, eikä aivan rehellisesti sanottuna sinusta edes olisi koko elämän keskipisteeksi. Se paikka on varattu lähimmille ihmisille ja päiviin, jolloin sinun olemassaoloasi ei edes muista. Parhaimmat tunteet ovat vain niille, jotka halaavat sydämellisesti ja sanovat, että mitä ikinä elämä tuo tullessaan, he ovat turvanani. Sellainen ystävä sinä et ole.
Sinusta sairastuvan on oltava usein rohkeampi, päättäväisempi ja sisukkaampi kuin monen muun ihmisen. Siksi niistä hetkistä, jotka kanssasi kokee aiempaa rikkaammin ja syvemmin, voi joskus jopa kokea kiitollisuutta. Sinä teet itseäsi kantavasta vahvan, vaikka muullakin tavalla ihminen voisi vahvistua, jos saisi valita. Mutta kohtaloonsa ei meistä kukaan voi vaikuttaa. Siksi kanssasi toimittaessa tarvitaan välillä huumoria, pikimustaa sellaista.
Sinusta myös puhutaan kaikenlaista, mutta vain minä tiedän, millainen todella olet ja mihin halutessasi pystyt. Siksi lohduttaa ajatella, että olet osa ihmisen osaksi varattua isompaa suunnitelmaa. Olet pieni osa seikkailua ja elämän tarinaa, jota ilman arki voisi olla varsin erilaista. Mutta sinua voi luvata ajattelevansa vain jaksamisensa mukaan, koska tärkeämpää on nauttia kaikesta siitä mihin sinusta sairastunut kykenee, kun ummistat hetkeksi silmäsi.
Kaikkein tärkeintä kanssasi on kuitenkin ajatella, että on hyvä ja riittävä itselleen juuri sellaisena kuin on. Nämä sanat haluan sanoa sinulle, mutta oikeastaan jokaiselle, joka opettelee olemaan itsensä paras ystävä – ja samalla tulemaan toimeen kanssasi. Läheiset, vertaiset ja hoitotyön ammattilaiset taustajoukoissa, jokainen voi sanoa tämän sinulle kaikella ystävyydellä.
Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla.