Ihana ja rentouttava loma on takana päin. Kulunut vuosi on pitänyt sisällään ammatillisesti todella vaihtelevia ja mielenkiintoisia työtehtäviä. Vuosi toisensa jälkeen jaksan innostua kuntoutukseen liittyvästä työstä. Myös mielenkiinto jatkuvaan itsensä kehittämiseen herää säännöllisin väliajoin. Tässä ammatissa on kiehtovaa se, että mielenkiintoisia täydennyskoulutuksia on jatkuvasti käynnissä. On kiva kokoontua yhteen ja inspiroitua samanhenkisten ihmisten kanssa. Lisäksi on mahtavaa olla kulkemassa kuntoutumisen matkaa; jakaa vaikeiden asioiden rinnalla ilon ja onnistumisen hetkiä. Lenkkareiden ulkoiluttaminen on yksi tällainen onnistumisen tarina. Mitä sillä tarkoitetaan? Se selviää sinulle pian.
Ajatukset suuntaavat jo tulevaan uuteen vuoteen. Uusi kalenteri odottaa valmiina ja on aika aikatauluttaa siihen tulevan vuoden suunnitelmia. Kalenteria hankkiessani en voinut olla kuulematta kahden naisen keskusteluja uuden vuoden lupauksista. Toinen esittelee innoissaan kännykästään netissä alkavaa laihdutusryhmää, johon hän on aikeissa osallistua. Naiset arvostelevat kovaäänisesti sivustolla esiintyvien ihmisten ulkonäköä ja elintottumuksia. Pukokopissa kuuluu ähinää, kun joku kokeilee urheiluvaatteita: "Laitan kohta jätesäkin päälle; ei mun päällä näytä mikään hyvältä". Monille naisille tuttua, eikö vain?
Päästessäni autolle avaan radion, josta kuulen samansuuntaisia keskusteluja erilaisista uuden vuoden lupauksista, joita ihmiset pyrkivät toteuttamaan. Joulun jälkeinen aika ja uusi vuosi ovat monille kuntosaleille kulta-aikaa. Hyvinvointikeskukset markkinoivat erilaisia palveluitaan, ja monille ryhmäliikuntatunneille on varattava paikkansa hyvissä ajoin mieliäkseen mukaan. Valittavana on toinen toistaan hienompia jäsenyyksiä, mitkä edellyttävät sitoutumista. Nykyään on vaikea löytää kuntosalia tai jumppapaikkaa, jonne voi mennä edullisesti kertamaksulla. Muistatteko niitä persoonallisia 90-luvun kunnon jumppatunteja?
Jokainen vuosi noudattaa sen suhteen aika lailla samaa kaavaa, että kuntosalien ruuhkat usein vähenevät mitä enemmän kevättä kohden kuljetaan. Miksei motivaatio tai innostus liikkumiseen tai muut tavoitteet kanna pidemmälle? Yksilöllisiä syitä on varmasti monia, mutta monesti tavoitteiden asettaminen liian korkeaksi ja kurinalaiseksi saattaa olla väsyttävää ja aiheuttaa innostuksen hiipumista. Lisäksi ihmiset eivät välttämättä ole pysähtyneet pohtimaan muutoksien taustalla olevia tarpeita, tai motivaatioon vaikuttavia tekijöitä. On myös tärkeää miettiä, mistä oikeasti tykkää. Vaikka kuntosali onkin terveydellemme hyväksi, ei se välttämättä ole kaikille se mieluisin juttu.
Monet kuntoutujat ovat vuosien saatossa jakaneet kokemuksiaan liikkumisesta, erilaisista hyvinvoinnin tavoitteista, toiveista ja unelmista. Toisille liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat itsestäänselvyys, liikkumisen tuottaessa suurta nautintoa ja iloa elämään. Monet kaipaavat rinnalleen kaveria, jonka kanssa liikkua, kun taas toiset haluavat liikkua yksin. Joukossamme on myös niitä, jotka eivät ole koskaan pitäneet liikkumisesta. Monilla on ikäviä muistoja koululiikunnasta. Toisilla liikunta on kulkenut perheessä vahvasti mukana, ja yhteisistä hiihto- ja luisteluhetkistä on tullut sukupolvelta toiselle siirtyviä perinteitä.
Kuntoutuksen tavoitteiden kannalta on tärkeää päästä kiinni aikaisemmista kokemuksista ja yksilöllisistä motivaatioon vaikuttavista tekijöistä. Monet ovat kokeneet erittäin hyödyllisinä tutkia, millaisia käyttäytymisen kaavoja ja tottumuksia toistamme herkästi, ja toisaalta, miten oppia uudenlaisia toimintatapoja ja suhtautumistapoja. Muistan yhden kuntoutujan, joka halusi alkaa käymään kuntosalilla. Hän ihmetteli, miksei enää keski-ikäisenä jaksa innostua kuntosalilla käymisestä, kun nuorena hän oli ”vääntämässä” rautaa monta kertaa viikossa. Keskustelumme edetessä hän muisti kuunnelleensa nuorena aina korvalappustereoista musiikkia. Muisto saa meille kummallekin hyvän mielen. Muistatteko nuo 1980-tai 90- luvun Sonyn korvalappustereot? Hetkessä keskusteluun muodostuu iloa ja kepeyttä. Tämän kuntoutujan kannalta musiikki on tärkeässä roolissa motivaation säilyttämiseksi. Kuntoutuja myös toteaa: ”Omaa lempimusiikkia kuunnellessaan tulee hyvä fiilis ja saa keskittyä omaan tekemiseen. Kuulokkeet korvilla voi viestiä myös sanattomasti muille, ettei kaipaa juttuseuraa. ” Korvalappustereoita ei enää kaapin pohjalta löydy, mutta nykyaika on tuonut rinnalle monia muita näppäriä vaihtoehtoja musiikin kuuntelemiseksi.
Mieleeni tulee myös eräs herrashenkilö, joka saapui kuntoutuksen jatkojaksolle intoa ja motivaatiota puhkuen. Hän kertoi löytäneensä itselleen sopivan keinon saada itsensä liikkeelle päivittäin. Humoristiseen sävyyn hän totesi ottaneensa tavoitteeksi ulkoiluttaa päivittäin lenkkareitaan. Tavoitteeseen hän on päässyt aina, kun on kulkenut lenkkarit jalassa ulos, vaikka ei kävelisi metriäkään. Mies toteaa, että joka kerta hän on aina kuitenkin kävellyt; sen mukaan, mikä on tuntunut hyvältä. Tässä piilee paljon viisautta. Joskus meillä ihmisillä on liian korkeat tavoitteet, ja saatamme nääntyä pelkän mielikuvamme alle. Jos mielikuva on armollisempi, on liikkeelle lähteminen usein helpompaa. Lisäksi jos tavoitteen pilkkoo pienempään osaan tai miettii liikkumista enemmän terveystekoina, on huomattavasti helpompi saada onnistumisen kokemuksia. On eri asia ottaa aluksi esim. tavoitteeksi mennä uimahalliin kuin määritellä valmiiksi tarkka uintimatka. Olen myös huomannut, että ihmiset sitoutuvat tavoitteisiin paremmin silloin, kun ne on jokaista sanamuotoa myöden itse suunniteltu. Jollekin hyvä konkreettinen arjen tavoite voi olla kävely omalle postilaatikolle.
Motivaatio lisääntyy onnistumisisista, minkä vuoksi alun tavoitteilla ja niiden asettaminen omannäköisiksi ja kohtuullisiksi on tärkeää. Kannustan teitä kaikkia pitämään itsestänne huolta ja tekemään asioita, mistä tulee hyvä olo. Voisiko uimareissun tavoitteena uudelle vuodelle ollakin metrimäärän sijaan uimhallin saunan lauteille kipuaminen ystävän kanssa? Jokainen altaassa vietetty hetki toteutuisi itseä kuunnellen, positiivisella mielellä. Monet kokevat lähtemisen vaikeana, minkä vuoksi mieli kannattaa virittää positiivilla mielikuvilla. Ympäristöllä on monille iso vaikutus. Kävely tutussa metsässä tai lähipolulla saattaa alkaa kyllästyttää. Jotkut ovat saaneet mielekkyyttä liikkumiseen ajamalla pyörällä, autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla uuteen ympäristöön, missä ei ole käynyt aikaisemmin. Kävely kauppakeskuksen pitkillä käytävillä ikkunaostoksia tehden saattaa jollekin olla se oma juttu. Tiedän ihmisiä, jotka motivoituvat enemmän kurinalaisuudesta ja tarkoista suunnitelmista. Silloin kannattaa pitää siitä kiinni. Tee sitä mikä toimii. Tärkeintä onkin aluksi selvittää sinun motivoitumisen lähteet ja hyväksi havaitut keinot.
Ihanaa Uutta vuotta kaikille!
Terkuin
Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden murrosikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.