Minulle lukeminen on aina ollut tärkeää. Hyvä kirja voittaa television katselun mennen tullen. Mutta joskus ei vaan jaksa ja silloin voi fiilistellä hyvän leffan.
Jossain vaiheessa MS-taudin vaikuttaessa näkemiseeni ja keskittymiseeni, tutustuin äänikirjoihin. Tiesitkö, että pelkästään MS-tauti diagnoosi, jopa ilman näköhäiriöitä, oikeuttaa käyttämään Celian äänikirjakirjastoa? Toki nykyään äänikirjoja voi latailla netistä rajattomasti maksua vastaan, mutta Celia on käyttäjälleen ilmainen. Kun äänikirjan lukija on hyvä, huonompikin kirja saa mahdollisuuden. Mutta huono lukija voi myös pilata hyvän kirjan.
Tässä teille lista tämän hetkisistä lempikirjoistani ja leffoista sekä perustelut jokaisesta erikseen, miksi se on niin erityinen.
Kirjat:
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Jännittävä, koskettava, ahmittava. Suuri lukuromaani sodasta, rakkaudesta ja radioaalloista sekä mittaamattoman arvokkaasta jalokivestä joka määrää kahden erikoisen lapsen kohtalon. Kirjassa kuvataan upeasti, millaista on elää sokeana näkevien maailmassa. Kirjan luettuani huomasin kuuntelevani, koskettavani ja nuuskivani asioita ihan eritavalla. (Celian äänikirjassa on loistava lukija!)
Lucinda Riley: Keskiyön ruusu
Historiallinen, kahdella aikatasolla liikkuva sukutarina, joka pitää otteessaan loppuun asti. Kirjassa tulee hyvin esille, miten erilaisuutta on aikoinaan pelätty ja minkälaisia uhrauksia valtaväestöstä poikkeavat ovat joutuneet tekemään. Oivallinen kesäkirja, sopivasti kaikkea.
Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
Tätä kirjaa kehuttiin sen ilmestyessä vuonna 2017. Puoleen väliin asti se on perus diipadaapaa, mutta sitten iskee täystyrmäys, joka menee ihon alle. Psykologinen trilleri, joka vangitsee lukijansa. Jos sinulla on tärkeä deadline lähellä, älä aloita tätä kirjaa, sillä lähipiirikin kärsii henkisestä poissaolostasi lukiessasi tätä...(Celian äänikirjassa hyvä lukija!)
Yanagihara Hanya: Pieni Elämä
Tämä on ylivoimaisesti kamalin kirja, jonka koskaan olen lukenut: todella ahdistava, raadollinen, suorastaan kuvottava. Mutta pakko oli lukea loppuun. Kirjassa muuten mukana ms-tauti, muttei mitenkään kauniisti. Kirjaa lukiessa aloin pohtia, paljonko itse olisin valmis auttamaan sairasta ystävääni. Missä kohtaa tulisivat rajat vastaan? Tämän kirjan muistat ikuisesti, jos saat sen luettua loppuun. (Celian äänikirjassa hyvä lukija!)
Victoria Hislop: Saari
Tässä Välimeren ja kreikkalaisen ruuan tuoksuisessa kirjassa, kirjan päähenkilö alkaa selvittää menneisyyttään johon tuntuu liittyvän paljon salaisuuksia. Yksi suurimmista salaisuuksista on lepra eli spitaali. Tautiinhan liittyi ja liittyy edelleen taikauskoa ja tautiin sairastuneita pidettiin aikoinaan eräänlaisina zombeina. Kirjan tarinassa kuvataan hyvin, miten spitaaliset sairaudesta huolimatta elivät omassa, muusta maailmasta eristetyssä saaressa mahdollisimman tavallista elämää. Juoni on ehkä hiukan hömppää, mutta kirjaa lukiessa spitaaliin liittyvät ennakkoluulot osoittautuvat vääriksi...
Belinda Bauer: Tappajan katse
Melko perusdekkari, mutta pikku lisävivahteen antaa urhiksi joutuneen ms-tauti...
“Sairaanhyviä” leffoja, joissa jokin sairaus näyttelee pääosaa:
Kaiken teoria (2010) on elämänkertaelokuva ALSia sairastavasta Stephen Hawkingista ja tämän vaimosta Jane Hawkingista. Elokuva palkittiin parhaan pääosan Oscarilla (Eddie Redmayne, joka näyttelee Stephen Hawkingia loistavasti!) Leffa on voimakkaasti tunteisiin vetoava ja MS-tautisen on siihen helppo samaistua. Silmähikeä pukkaa eli nessuja kannattaa varata iso kasa!
Koskemattomat (2011) on ranskalainen tositapahtumiin perustuva draamakomedia, joka kertoo neliraajahalvantuneesta miehestä ja hänen avustajastaan. Nauru ja itku vuorottelevat ja leffan loputtua alkaa uskoa, että hyviä avustajia sittenkin on olemassa. Niiden löytyminen ei vaan ole niin yksinkertaista...
The Imitation Game (2014) historiallinen sotadraamaelokuva matemaatikko Alan Turingistä, joka tunnetaan natsi-Saksan Enigma-koodin selvittäjänä toisen maailmansodan aikaan. Loistava leffa kaikin puolin vaikka lopussa melkein pisti kiukuksi, kuinka julmia ihmiset/yhteiskunta voivatkaan olla “erilaisuutta” kohtaan. Vaikka onnistunut koodinpurku säästi satoja tuhansia ihmishenkiä, poikkeavuus koitui keksijän kohtaloksi
Studio Ghiblin” Kätkijät” oli ensimmäisiä japanilaisia piirroselokuvia, joita olen katsonut. Tyttäreni on vannoutunut manga- ja animefani ja halusin tutustua genreen. Aluksi hiukan häiritsi japanin kielinen puhe ja koko kulttuuri tuntui vieraalta, mutta hellepäivien kuumimpina hetkinä pitämiemme leffatuokioiden ansiosta olen katsonut Studio Ghiblin koko tuotannon! Suosittelen, vain 11 leffaa... Eikä muuten mitään lasten piirrettyjä!
Ihan parasta teinihömppäleffailua: “Tähtiin kirjoitettu virhe” (100%:n nyyhkytakuu – unohda nessut, ota pyyhe!) ja “Kerro minulle jotain hyvää” (nessut riittää, kunhan niitä on iso pino). Molemmissa elokuvissa sairastetaan ja rakastutaan ja... enpäs kerrokaan!
Nautinnollisia hetkiä!
Katja