Kesälomat lähestyvät ja monet ihmiset puuhailevat puutarhoissaan,valmistelevat juhlia tai järjestelevät muuten vain kotiaan. Kaapeissa pölyttyy paljon turhaakin tavaraa ja ihmiset suuntaavat myymään tavaroitaan kesäkirpputoreille. Auringon paistaessa on kiva kierrellä ulkona toreilla, tavata ihmisiä ja jutustella niitä näitä. Joskus tulee miettineeksi, mihin ihmeeseen sitä kaikkea tavaramäärää oikein tarvitsee. Monet tuskailevat tilan puutteesta,ja markkinoilla on tarjolla kaikenlaisia toinen toistaan hienompia tavaransäilytysratkaisuja.

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat pitää kotinsa siistinä. Itse lukeudun niihin ihmisiin, joille siivous perustuu ajatukseen: ”Poissa silmistä, poissa mielestä”. Kaapeista pursuaa kaikenlaista tavaraa ja kun juhlat lähestyvät, paniikin omaisesti höösään pitkin kotia yrittäen epätoivoisesti saada kaiken järjestykseen. Äitini on aina ollut siisteyden perikuva, joten kotoa saatu standardi on tarkasti päässäni. Koen joskus huonommuutta ja syyllisyyttä siitä, etten kykene pitämään järjestystä yllä. En ole myöskään teinien äitinä onnistunut siirtämään siisteyskasvatusta jälkikasvulle.

Kotipihassani vallitsee hieman samanlainen logiikka. Siellä kasvaa kaikenlaista kivaa, mutta haravat ja muut pihatavarat odottavat noutajaansa juuri siinä samaisessa kohtaa, johon ne jätin inspiraation loppuessa. Joskus piha kukoistaa pidemmänkin aikaa. Ei uskoisi, mutta oikeasti välillä tykkään laittaa pihaa kauniiksi. Naapurin pihatonttu silmäilee pihaamme usein säälivin katsein ja vihjailee hienovaraisesti puutarhanhoito-ohjeita. Joskus hän saattaa nyppiä kukkiakin ohimennen. Osittain tiedostan vihjailuun liittyvän tulkinnan olevan vain mieleni tuotetta, mutta olisihan se nyt niin kiva onnistua tässäkin asiassa. Kuinkahan monta kertaa olen päättänyt, että nyt laitetaan kotona ja pihalla kaikki kuntoon. Projektit noudattavat usein samanlaista kaavaa kuin monilla ikuiset laihdutusyritykset. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta jojoilu järjestyksen suhteen jatkuu. Naurahdan itselleni ja mieli vaeltelee helposti usein ihan jossain muualla kuin kodin järjestelyssä. Olen myös lohduttanut joskus itseäni ajatuksella, että osaanpahan joskus ottaa hieman rennostikin ja kestän epäjärjestystä. Mikähän siinäkin muuten on, että siivousvimma iskee usein silloin, kun olisi oikeasti jotain tärkeätä tehtävänä, kuten opiskeluaikana tenttiin lukeminen.

Muutama viikko sitten kuulin kuntoutujien mielenkiintoisen keskustelun siivouksen mullistavasta taiasta. Keskustelun keskiössä oli Marie Kondon eli KonMarin suurta suosiota saanut siivousmenetelmä ja siihen perustuva kirja. Ajattelin tuolloin mielessäni, että tämä on taas näitä juttuja, joista vouhkataan hetken aikaa. Menetelmän vahvuutena on kuuleman mukaan sen yksinkertaisuus. Samassa hetkessä oivallan, että kyseessä on sama kirja, jonka mieheni osti lähimarketista perheemme hameväelle. Kotiin päästyäni kaivoin kirjan esille ja ajattelin lukaista sitä. Takakannessa hehkutetaan, että menetelmällä turhat tavarat saadaan pois ja luot kotiisi kestävän järjestyksen. Tässä kohtaa jo hieman haukottelin tylsyyden merkiksi, mutta päätin tutustua kirjan ensimmäiseen lukuun, koska kuntoutujat ylistivät kirjaa. Kirjan saatteessa jo luvataan, että KonMari-menetelmä sotii sovinnaista ajattelua vastaan, mutta kaikki jotka ovat noudattaneet kirjan menetelmää, ovat onnistuneet pitämään kotinsa ojennuksessa. Liian hyvää ollakseen totta, eikö? Tämähän on kuin tehty minulle.

Menestyksen salaisuus on kirjan mukaan siinä, että tilat järjestetään yhtäjaksoisesti mahdollisimman nopeasti ja perusteellisesti luopumalla turhista tavaroista. Tavaroista luopuminen toteutetaan yksinkertaisella tavalla kysymällä itseltä, tuottaako tavara iloa. Kirjassa ohjeistetaan säilyttämään vain ne tavarat, jotka oikeasti puhuttelevat sinua. Karsimisessa edetään tavaralaji kerrallaan. Kirjaa lukiessani huomaan aika nopeasti, että kirjan kirjoittaja tavoittelee kirjassaan myös syvempää tasoa. Kysymys ei olekaan pelkästään kodin siivoamisesta. Järjestyksen luominen on kokonaisuudessaan vuoropuhelua itsensä kanssa. Tavaroihin liittyvät tarinat ja muistot heräävät uudella tavalla eloon. Aidosti tärkeistä tavaroista on helpompi nauttia, kun on poistanut ne, jotka ovat menettäneet merkityksensä. Marie Kondo opastaa, että jokaiselle tärkeälle tavaralle on löydettävä kotoa myös oma pysyvä paikkansa. Karsi ensin, säilytä sitten. Säilytyksessä pyritään noudattamaan yksinkertaisuutta. Kirjassa tavarat heräävät mielenkiintoisella tavalla eloon. Mieleeni tulee yhtymäkohta lastenelokuvaan Toy Story - leluelämää.

Kodin järjestäminen tuo helposti esille, millaisista asioista olet kokonaisuudessaan kiinnostunut. Sitä tulee ohimennen siivoamisen myötä miettineeksi kokonaisuudessaan omaa elämää ja omia valintoja. Ensimmäistä kertaa elämässäni uskon, että minunkin kotiin on saapumassa järjestys. Projekti ei etene yhtä suoraviivaisesti kuin kirjassa suositellaan, mutta muutos on selvästi käynnissä. Tavaroiden lajitteleminen ja antaminen pois on ollut mieluisaa. Kaikkein mukavinta on ollut puuhastella järjestystä koko perheen voimin. Marie Kondo tuo myös viisaasti esille, että jokaisen on löydettävä kirja itse, sitä ei voi lähteä tuputtamaan muille. Mieheni hieman naurahtaa ja hymyilee tyytyväisesti, kun olen kahminut kirjaa eteen päin. Hänen vinkkaus-yritys ei tuottanut hedelmää, mutta päädyin kuitenkin kirjan äärelle toista kautta. Täytyy myöntää, että kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta ja edistää myös itsetuntemusta.

Ihanaa kesää kaikille

T.Heidi

Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden murrosikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.