Tänään keskustelimme ryhmässä itsemyötätunnosta. Monet tunnistavat itsessään olevaa vaativuutta ja periksiantamattomuutta. Elämässä on totuttu menemään sinnikkäästi eteenpäin, usein valittamatta. Itseään kohtaan on huomattavasti helpompi lähestyä ruoska kädessä kuin lempeästi kuiskaillen. Välillä jokainen meistä osaa hieman naurahtaakin itselleen. Eräs rouva toteaa: ”Tässä sitä taas mennään pää pilvissä.” Kunhan vain saisi nuo jalat toimimaan ja tekemään parempaa yhteistyötä.”
Teemme yhdessä harjoituksen, jonka tarkoituksena on pysähtyä oman itsensä äärellä ja osoittaa myötätuntoisuutta. Lähestyä itseä lempeän uteliaasti, tuttavuutta tehden. Iäkäs mies katsoo minua suuresti ihmetellen, minkä jälkeen sulkee silmänsä. Hetkessä rauhan ja levollisuuden ilmapiiri täyttää ryhmätilan. On sanoin kuvaamattoman hienoa katsoa, miten rohkeasti ja luontevasti jokainen asettuu itsensä äärelle. Nyt ei ole kiire mihinkään. Eräs kuntoutujista toteaa, että harjoitus oli mielenkiintoinen. Hän on aikaisemmin suhtautunut kiukkuisesti itseään ja omia rajoitteita kohtaan. Nyt tuntui toisenlaiselta. ”Saatoinpa kiukun sijaan hieman hieroa kipeitä jalkojani”. Ne tarvitsevat enemmän lempeyttä kuin kiukkua osakseen”. Miksi se onkin niin vaikeaa olla itseään kohtaan myötätuntoinen?
Muutaman naurahduksen ja huokauksen jälkeen eräs kuntoutujista kertoo joskus kauan sitten lukeneensa hyvän lehtiartikkelin keskustelemastamme aiheesta. Kuntoutuja muistelee, että lehdessä oli mainittu monta hyvinvointiin liittyvää sanaa, jotka alkoivat L-kirjaimella. Artikkeli herätti yhteisen kiinnostuksen ja lähdimme yhdessä pohtimaan sanoja. Tärkeimmäksi hyvinvoinnin L-kirjaimeksi nousivat lempeys, lämpö, luottamus, levollisuus, läheisyys ja leikillisyys. Eräs rouva toteaa iloiseen sävyyn: ”Nythän meillä on sitten kuusi hyvinvoinnin laudaturia.” Mielestäni ilmaisu on hauska. Katsotaampa näitä laudatureita sitten vähän lähemmin.
Lempeys itseä kohtaan on itsemyötätuntoa. Kykyä olla hyväntahtoisen ystävällinen itseä kohtaan. Jokainen kuntoutujista toteaa, että toisia kohtaan on helpompi olla lempeä. Itsemyötätunto on onneksi taito, jota meidän on mahdollista harjoitella. Itsemyötätunto pitää sisällään myös ajatuksen ja ymmärryksen ihmisyyteen liittyvästä kärsimyksestä. "En ole ainut joka elämässä kärsii". Vanha sanonta, aika parantaa haavat, onkin aika osuva.
Lämpö on usein sisältä päin hehkuvaa. Kanssakulkijoiden on helppo aistia joistakin ihmisistä kumpuavaa lämpöä.
Lämpöä säteilevät ihmiset ovat usein empaattisia ja sympaattisia. Heidän lähellään on helppo olla. Ihminen joka aidosti välittää muista, omaa usein myös taitoja katsoa itseään positiivisesti. Sisältä päin hehkuvaan lämpöön voidaan myös liittää taito tuntea kiitollisuutta jokapäiväisistä pienistäkin asioista. Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen saattaa olla siis erittäin hyödyllistä. Lämpö liittyy tärkeänä osana myös läheisyyden ja sosiaalisen liittymisen tarpeeseen. Jokaisella meistä on tarve saada myös fyysisesti lämpöä ja läheisyyttä toisilta.
Levollisuuteen liittyy usein taito rauhoitella itseä ja säädellä omia tunnetiloja. Erilaiset läsnäolon harjoitukset ovat tämän taidon osalta hyviä. Levollisuuden säilyttäminen ei ole arjessa aina helppoa. Keho ja mieli reagoi ympäristössä oleviin tilanteisiin ja ärsykkeisiin. On tärkeää osata suunnitella omaa arkea itselle sopivaksi, jotta levollisuus mahdollistuisi. Arjen suunnittelu lisää omaan elämään liittyvää hallinnan tunnetta. Tällöin on helpompi todeta kaaoksenkin keskellä, että ”Homma on hanskassa”.
Leikillisyyden säilyttäminen myös aikuisiällä on tärkeä taito. Leikillisyys ja huumorintaju ovat usein yhteydessä toisiinsa. Ympärilläsi saattaa olla ihmisiä, joilla on kyky säilyttää pilke silmäkulmassa läpi elämän. Leikillisyyttä voimme kutsua esiin hyvin monella eri tavalla, yksin tai yhdessä. Monet arkiset kanssakäymiset tärkeiden ihmisten kanssa tarjoavat usein parasta arjen komiikkaa ja leikillisyyttä. Leikillisyys kysyy usein myös rohkeutta heittäytyä uusiin tilanteisiin.
Näistä hyvinvoinnin laudatureista keskusteltaessa on helppo huomata, miten ne kytkeytyvät kaikkiin elämänvaiheisiin. Pienestä pitäen meillä jokaisella on tarve saada osaksemme lempeyttä ja lämpöä. Tarvitsemme ihmissuhteita, joissa on riittävästi kannustusta, luottamusta, levollisuutta ja leikillisyyttä. Näiden kohtaamisten myötä rakennamme itsemme, ja taidot huolehtia itsestämme.
Pitäkäähän itsestänne huolta!
T:Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden murrosikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.